Muu maa mustikka, oma maa mansikka…

eli, kokemuksia kahden viikon seuramatkasta jouluhysteriaa pakoon, kun taas olin unohtanut millaista seuramatkailu nykyisin on….

Valitsimme kotimaisen matkanjärjestäjän joka lentää sinivalkoisin siivin ja ajattelimme, että ehkä viime kerralla vain kävi huono tuuri. Aika kummallisesti haalistaa muistot.

Positiivisintä tällä seuramatkalla oli, ettei allasalueella ollut ryysistä, tuoleja riitti hyvin kaikille ja altaita oli useita, tosin vain yksi lämmitetty allas, mikä ei kuitenkaan Suomessa merivedessä keväästä syksyyn uivia häirinnyt, hyvin tarkeni! Ja hotellin henkilökunta oli ystävällistä.

Huoneet olivat ihan ok ”turistiluokkaa”, siivous tapahtui päivittäin, tosin turistille ei ihan auennut siivousjärjestyksen logiikka, jos sellainen oli. Joskus se tapahtui heti aamusta (ei onneksi kuitenkaan ennen klo 9), joskus keskipäivällä, joskus iltapäivällä. Kahden viikon aikana tuskin kahta kertaa samoihin aikoihin, mikä tietysti välillä vähän stressasi. Jos edes olisi tiennyt ap / ip niin olisi helpottanut pysymään pois tieltä.

No, ei hirveän suuri ongelma kuitenkaan vaikka välillä mietin että pakko kait niinkin isossa hotellissa jonkinlainen työjärjestys oli olla olemassa….

Päätimme tällä kertaa olla oikein mukavuudenhaluisia ja varasimme matkan ruokineen päivineen. Ruokailuajat olikin ilmoitettu selvästi eikä niitä tarvinnut arvailla. Ruokaa oli joka päivä riittävästi tarjolla, totuuden nimissä kuitenkin on sanottava, ettei tarjonta mikään gourmet-elämys ollut. Tosin mieheni tämän jälkeen arvostaa laittamaani ruokaa entisestään… mainitsi useammin kuin kerran, että minun laittamanani sama ruoka maistuu moninverroin paremmalta 😊

Positiivista oli myös rantabulevardi joka lähti hotellilta kohti lähimpiä kyliä ja tarjosi hyvät ulkoilumahdollisuudet.

Mukavaa oli myös nähdä hyvin voivat kissat, joille siellä täällä oli järjestetty ruokinta- ja juoma-asemia!

Siinä lyhyesti ne hyvät uutiset 😏

Pari kertaa päivässä tuli hotellin lapsille tarkoitettu maskotti esiintymään allasaluelle, jolloin soitettiin yksi harvoista kappaleista joita siellä ylipäätään esitettiin päiväsaikaan ja maskotti tanssi muutaman minuutin yksitoikkoisen musiikin tahdissa. Sanoista ei tosin saanut selvää, oliko espanjaa vai englantia vai jonkinlaista esplantia…

Jouluaattona esitettiin ensin lapsille tarkoitettu ’show’, joka ainakin aikuisesta näytti melkoisen yksitoikkoiselta. Valkokankaalla pyöri piirretty maisema ja esiintyjät, jotka lähinnä nauttivat omasta esityksestään, marssivat sen edessä (paikallaan) musiikin soidessa, teemalla volyymi korvaa laadun… 

Äänentoisto viritettiin niin kovalle , että minun piti hakea huoneesta korvatulpat, vaikka istuin viimeisellä rivillä. Sääliksi kävi lapsia jotka istuivat ensimmäisellä rivillä pari metriä huutavasta kovaäänisestä, toivottavasti eivät saaneet kuulovammaa tai tinnitusta. Sanoin asiasta henkilökunnalle, mutta ei volyymia silti madallettu, pikemminkin päinvastoin (äänitaso oli normaalistikin 90+dB näissä esiintymisissä, mutta jouluaattona varmasti 120 dB).

Korvatulpista huolimatta kuulin ihan hyvin mitä esitettiin. Kielitaidon / artikulaation osalta oli toivomisen varaa, eikä esiintyvän henkilökunnan puheesta aina saanut selvää. Ensin puhetta  espanjaksi, sitten saattoi erotta jonkun englanninkielisen sanan, josta voi olettaa sen jatkuneen englanniksi. En tiedä johtuiko tämä esiintyjien huonosta kielitaidosta, liian kovasta äänentoistosta vai huonosta akustiikan/ mikrofonin hallinnasta, ehkä kaikista yhdessä. Ilmeisesti kukaan ammattilainen ei koskaan ollut tarkistanut toimiiko konsepti. Esiintymiskauhu ei kylläkään vaivannut, jos nyt jotain positiivista yrittää löytää asiasta…

Lasten shown jälkeen piti olla aikuisten ”tribute to Il Divo” show. Kolme esiintyjää lauloivat kauniisti n. viisi Il Divo laulua, tosin kovaääniset edelllen oli viritetty liian kovalle, akustinen kierto hallitsi esiintymistä ja korvatulpat pysyivät korvissa. Kova ääni näinollen pilasi osan nautinnosta…

Tässä tapauksessa kova volyymi oli täysin turhaa, sillä laulajakolmikon osaaminen oli jo niin laadukasta, ettei sitä olisi tarvinnut peitellä kovalla volyymillä. Pikemminkin volyymi pilasi hienon esityksen.

Yleisön non-stop vaellus esiintymisen aikana baaritiskille esiintymistilan takaosassa ja takaisin istumaan, ei vain häirinnyt vaan myös hävetti. Tuli mieleen sanonta ”helmiä sioille”, joka sopi hyvin kuvaamaan tunnetta sillä hetkellä!

Mainitun trion esiintymisen jälkeen ohjelma jatkui yhtä kova-äänisenä, mutta päätimme poistua ja mennä huoneeseemme 50 m päähän tilasta. Parvekkeella siellä ei voinut istua ellei halunnut ryhtyä passiiviseksi nikotinistiksi, sen verran naapuriparvekkeilla ja/tai parvekkeen alla olevassa tupakointiruudussa sauhuteltiin.

Mutta eipä hätää, nyt äänen voimakkuudesta oli se hyöty, että kuului erinomaisesti jopa seinien ja suljettujen parvekeovien läpi huoneeseenkin, ilman korvatulppia. Ellei sitten olisi mielummin halunnut nukkua, jolloin ehkä tulpat olisi ollut syytä pitää korvissa.

Suosittelen vanhempia ottamaan mukaan lapsille kuulosuojaimet (sellaiset joita konserteissa lapsille käytetään) ja itselleen korvatulpat kuulovammojen ehkäisemiseksi.

Summa sumarum tuntui parin viikon jälkeen mukavalta lähteä paluumatkalle ja nythän olimme menossa kohti valoisampaa aikaa….oma maa mansikka!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s