Niin paljon kuuluu rakkauteen….

kerrotaan laulussa jota juuri kuuntelin radiosta. Laulu itse asiassa perustuu elokuvaan ”Päivien kimalllus”, joka romanttisesti kertoo, mitenkäs muuten; onnettomasta ja kielletystä rakkaudesta…

Toinen vastaavanlainen tarina joka nyt muistuu mieleen, on tohtori Zivago ja hänen Lara’sta kertova elokuva jossa Omar Sharif aikoinaan hurmasi. Muitakin on, mutta tässä nyt pari.

Mikä siinä on, että ihan tavallisesta syrhähypystä pitää romantisoida nyyhkytarina. Onneton tällainen rakkaustarina lähinnä kait on petetylle osapuolelle, huolimatta siitä, tietääkö hän vai tapahtuuko kaikki salaa.

Mitä romanttista siinä muka on? Miksei petetystä tehdä elokuvaa (mielellään onnellisesti loppuva) ja kaihoisan kauniita lauluja? Onko nämä elokuvat ja laulut näiden pettävien osapuoltten tekeleitä, jotka haluavat jotenkin kaunistella tekojaan? Ei se teko sen kauniimmaksi silti muutu! Ei vaikka se pysyisi salassa.

Vaikka raamatussakin rakkaudesta todetaan, että ” kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii”, ehkä ei kuitenkaan ihan kaikkea ja toisaaltahan siellä myös todetaan, että ” rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti”. Vähän ristiriitaistako? En tiedä, mutta ainakaan ei mielestäni toisen pettämistä tarvitsisi kaunistella, olisi paljon reilumpaa kertoa suoraan sille petetylle…. Eikä pelkkä uskominen riitä, tarvitaan myös aimo annos tahtoa ponnistella yhteisen hyvä eteen ja olla lojaali toisilleen.

Otsikon laulussa puhutaan huhtikuun ruusuista, ehkä joillakin leveysasteilla niitäkin on, mutta toistaiseksi meillä taitavat kukkia hieman myöhemmin, paitsi ehkä jouluruusut. Sipulikukkia sitävastoin saattaa normaalistikin ilmestyä huhtikuusta, tänä vuonna vieläkin aikaisemmin.

Nyt jo kauppoihin ilmestyneet pikkunarsissit ovat tosi sitkeitä eivätkä pienistä pakkasistakaan pelästy. Viime vuonna olin maaliskuussa asettanut yhden ruukullisen parvekkeelle ilahduttamaan, kun yhtena aamuna herätessäni mittari näytti -15 astetta ja olin varma että ne olivat kuolleet. Mitä vielä, siellä ne pirteän keltaisena kukkivat pakkasessa huolimatta parvekelasien suojassa.

Ehkäpä se voisi myös symbolisoida sitä miten vahva aito rakkaus on, pieni mitätön ”yöpakkanen” ei sitä tapa. Tosin se aito rakkaus ensin on löydettävä ja sitten siitä on pidettävä huolta, ei ihan helppo tehtävä sekään aina ja toisaalta, sanotaanhan laulussa myöskin että ” Pettäjän tie on tuskainen käy harhaan”, joten ehkäpä tasapaino siten säilyy 😉

Oli miten oli odotan jo innolla kevättä saadakseni nauttia luonnon heräämisestä täysin siemauksin. Kyllä sitä pari mahdollista pakkasyötäkin kestää kun tietää että kohta ollaan taas menossa kesää kohti ja tärkeät asiat loksatavat paikoilleen ikään kuin itsestään!

”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus.

Mutta suurin niistä on rakkaus”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s