Pikkukaupungin viehätys Loviisa

Kommendantintalo, Loviisa

Sunnuntaina, jolloin oli kirkas keväinen päivä, päätimme vierailla viehättävässä Loviisan kaupungissa, joka sijaitsee Suomenlahden rannikolla noin 90 km Helsingistä itään. Siellä vierailimme mm. Kaupungin museossa, ns. Kommendantin talossa, jossa pohjakerroksessa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä ja kahdessa ylemmän kerroksen  perusnäyttelyssä on esillä muun muassa kustavilaisia huonekaluja, hopea- ja tinaesineitä, laseja, kolikoita ja leluja, sekä kaupungin merelliseen historiaan liittyviä esineitä. Sunnuntaina, jolloin myös oli Kansainvälinen naistenpäivä, teemana oli ” Krinoliinit ja turnyyrit. Museoassistentti Carina Nygård esittelee 1700-1800-luvun pukumuotia. Kokeile myös itse!” – jota en kuitenkaan tehnyt, kiusallisen tietoisena että ”ampiaisvyötäröni” jo aikoja sitten on venynyt yli rajojensa… takapuoli sitä vastoin olisi kylläkin mahtunut laajan helman alle…

Mielestäni on aina yhtä mielenkiintoista nähdä vanhoja esineitä, varsinkin jos ne on esitelty niin, että voi kuvitella sen ajan ihmisten asuneen ja liikkuneen rakennuksessa ja käyttäneen esineitä.

Loviisan kaupunki sai kaupunkioikeutensa 1745, silloiseltaan nimeltään Degerby, nimi muutettiin vuonna 1752 Loviisaksi, kuningatar Lovisa Ulrikan kunniaksi, kun Kuningas Adolf Fredrik vieraili kaupungissa (joka silloin oli osa Ruotsin valtakuntaa). Loviisan sai oikeudet tehdä ulkomaankauppaa ja siitä tuli niin sanottu tapulikaupuki (aiempi tapulikaupunki Hamina luovutettiin Venäjälle Turun rauhan seurauksena vuonna 1743).

Kun kaupunki muodostettiin oli se silloisen Ruotsin ja Venäjän välisen rajan kyljessä, ruotsalaisella puolella. Siksi kaupungin suojaksi rakennettiin kenraali Augustin Ehrensvärd’in johdolla Svartholman merilinnoitus Loviisanlahden suulle. Krimin sodan aikana vuonna 1855 englantilainen laivasto-osasto räjäytti saaren muurit. Nyttemmin se on osittain restauroitu ja saavutettavissa sekä omalla veneellä että reittiliikenneveneellä Loviisasta (n. 30 min). Saarella järjestetään kesäisin opastettuja kiertueita ja siellä on kesäravintola.

Loviisassa oli myös usean vuosikymmenen ajan kylpylätoimintaa. 1800-luvun keskivaiheilta 1900-luvun alkupuolelle Loviisa oli myös suuren kauppalaivaston kotisatama. Nykyisin kaupunki nukkuu lähinnä Ruususenunta talvisin, herätäkseen sitten eloon kesäksi. Loviisan Kuningattarenrantaan on suunnitteilla asuntomessut kesällä 2023, jonka ehkä toivotaan tuovan enemmän eloa kaupunkiin.

Suomen ensimmäinen atomivoimala rakennettiin kaupungin itäpuolelle Hästholmenille ja otettiin käyttöön 1977.

Nykyinen Loviisan kaupunki laajeni vuodenvaihteessa 2009-2010, jolloin siihen yhdistyivät aiemmin itsenäiset kunnat Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää. Itse keskusta sijaitsee Loviisan keskustassa ja nämä yhdistetyt kunnat muodostavat omat kyläkeskuksensa.

Nämä Niko Laurilan kuvat ovat talvelta 2019
@nikolaurilaphotography

Lännestä Loviisaan saavuttaessa ei voi olla näkemättä kaupungin kirkkoa. Näyttää kuin se seisoisi keskellä tietä, mutta tie tekee mutkan juuri ennen, jonka jälkeen avautuu kaupungin keskustan avoin näkymä, kahden kadun reunustama puisto.

Loviisa_kirkko (4.2.2019 FB) @nikolaurilaphotography

Etelään avautuu alue jolta useimmat ”Loviisan Historialliset Talot” -kohteet löytyvät. Tämä on tapahtuma joka järjestetään vuosittain elokuun lopulla ja antaa osallistujille mahdollisuuden tutustua yli satavuotiaisiin puutaloihin ja puutarhoihin. Kohteita on myös muualla Loviisassa sekä Ruotsinpyhtäällä ja Pernajalla.

Myös yhdistyneissä kunnissa löytyy kiinnostavia vierailukohteita.

PERNAJA

Pernaja (ruotsiksi Pernå) sijaitsee etelärannikolla Porvoon ja Loviisan välissä. Moottoritien (E18) valmistuttua Porvoosta itään on itse kirkonkylä käytännössä kuihtunut, valitettavasti, sillä sieltä löytyy mielestäni kaunein kirkko jossa olen vieraillut.

Pernajan kirkko

Pernaja oli, kuten sanottu kunta vuodenvaihteeseen 2009-2010 asti, jolloin se yhdistyi Loviisan kaupunkiin. Se oli ja on kaksikielinen kunta, kuten monet Itä-Uudenmaan kunnat ovat.

Pernajasta on myös Mikael Agricola kotoisin, syntynyt 1500-luvun alkuvuosina. Mikael Agricola oli uudistaja joka varhain kääntyi protestantismiin ja häntä kutsutaan usein suomen kielen isäksi, joka loi suomen kirja-kielen pohjan. Tosin on ristiriitaisia olettamuksia siitä, miten hän oli oppinut suomen kielen  hänen kotikylänsä ollessa täysin ruotsinkielinen. Mikael Agricola nimitettiin 1554  Turun piispaksi ja oli näin ollen Suomen ensimmäinen protestanttinen piispa.

Hän opiskeli mm. teologiaa Wittenburgissa Martti Lutherin opissa.

Mikael Agricola julkaisi ensimmäiset suomenkieliset kirjat, mm. suomenkielisen kirjan ”Abckiria”, joka oli kooste tärkeimpien kristillisen uskon alueista, sisältäen käskyt, Isä meidän, uskontunnustuksen ym. Hän julkaisi myös n. 900-sivuisen rukouskirjan, suomenielisen käännöksen Uudesta Testamentista ja Daavidin virsistä, sekä julkaisi Lutherin Vähä Katekismuksen.

Kustaa Vaasan venäjänsodan 1555–56 jälkeen lähetettiin delegaatio johon Agricola kuului Moskovaan helmikussa 1557 rauhanneuvotteluihin Iivana julman kanssa. Tehtävä onnistui ja rauha solmittiin Novgorodissa 2 huhtikuuta 1557, mutta Mikael Agricola kuoli 9. huhtikuuta 1957 kotimatkalla. Hänen kuolinpäivänsä on Suomessa liputuspäivä jolloin vietetään suomen kielen päivää.

Mutta mainittu hieno Pernajan kirkko, joka edelleen tänään seisoo nukkuvassa kirkonkylässä, on joskus 1410-1440 vuosina rakennettu keskiaikainen harmaakivikirkko.

RUOTSINPYHTÄÄ – STRÖMFORSIN RUUKKI

Ruotsinpyhtäällä on viehättävä Strömforsin ruukkikylä jonne mekin usein kesäisin teemme kesäretken, myös siellä on melko hiljaista talvikaudella.  Kesäkaudella siellä on monenlaista nähtävää.

Strömforsin ruukki / Niko Laurila

Ruotsinpyhtää oli niinikään itsenäinen kunta vuodenvaihteeseen 2009-2010 asti jolloin se yhdistettiin Loviisan kaupunkiin. Ruotsinpyhtäällä löytyy hyvin säilynyt ruukkimiljöö Strömfors, joka on perustettu 1600-luvulla, jolloin ensimmäinen kankirautapaja perustettiin. Rautaruukki Strömfors lopetti toimintansa 1950 ja tänään entisellä ruukkialueella toimii useita käsityöläisiä ja taiteilijoita.

Ruotsinpyhtää (ruotsiksi Strömfors) oli alunalkujaan osa Pyhtäätä. Nimensä mukaisesti Ruotsinpyhtää muodostuu alueesta joka rauhansopimuksessa 1743 Ruotsin ja Venäjän välillä jäi Ruotsin puolelle rajaa ja sai ruotsinkielisen nimensä siellä toimineen Strömforsin ruukin mukaan.

Ruotsinpyhtäällä on tietenkin myös kirkko, kahdeksankulmainen kirkko vuodelta 1771, joka edustaa uusgoottista arkitehtuuria. Kirkon remontin yhteydessä 1898, se sai myös uuden alttaritaulun, ”Uppståndelsen” (Ylösnousemus), jonka nuori taiteilijatar Helene Schjerfbeck on maalannut,  ainoa alttaritaulu jonka hän on maalannut.

Strömforsin ruukin kirkko, Helene Schjerfbeck’in maalaama alttaritaulu

Alueella on myös ravintola, kahvila ja yöpymismahdollisuus.

Joten, monenlaista odotettavaa ja jälleennäkemisen iloa vanhoissa kirkoissa, kylissä ja museoissa on näköpiirissä myös kesäkaudella.

Nyt vain puuttuu enää kesä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s