Posti kulkee kun Kusti polkee….

…sanottiin ennen, aikana jolloin Posti oli yhtä kuin varma ja luotettava viestien tuoja. Nykyään ei välttämättä auta vaikka Kusti miten polkisi, jos ehtii nurmikonleikkuun, lumenluonnin ja vanhusten hoidon lomassa tehdä sitä päätyötäänkin….

Vuosisatojen aikana posteljoonit ovat ympäri maailman uhmanneet eri haasteita ja säitä tuodakseen postin vastaanottajalleen, ensin maitse ja meritse ja myöhemmin myös ilmateitse.

Oma postitoimemme on vajaat 400 vuotta vanha perustuen Ruotsiin 1600-luvulla perustettuun postitoimeen. Tuolloin Suomi kuului Ruotsiin sen ”itäisenä valtakunnan puolikkaana” (Östra rikshalvan). Tämä historiallinen postitie kulki Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun ja edelleen Pietariin. Edelleen osa reittiä on olemassa Kuninkaantiellä, toiselta nimeltään Suuri Rantatie. Se puolestaan syntyi 1300-luvun puolivälissä koostuen Pohjois-Euroopan vanhimmista teistä jotka kulkivat Bergenistä Norjan Atlantinrannikolta Pietariin Venäjällä.

Vuosisatojen kuluessa posteljoonit ovat edenneet sekä maitse että meritse. Jalan, ratsastaen, pyöräillen, soutaen, hiihtäen – ja myöhemmin myös lentäen. Vaikka oikeastaanhan postia kuljettivat lentäen aikoinaan jo kirjekyyhkyset, mutta nykyaikana tämän hoitavat lentokoneet. Huolimatta säästä ovat asiakkaat aina voineet luottaa siihen, että posti tulee perille. Viime aikoihin asti….

Vielä 1960-70-luvuilla posti (Helsingin keskustassa) jaettiin jopa kaksi kertaa päivässä (ja lauantaisin kerran)! Nykyisin ei aina voi olla varma että postia jaettaisiin edes kerran päivässä….

Itse olen aina arvostanut posteljooneja, jotka säässä kuin säässä ovat pitäneet huolen, että saamme postimme. Viime vuosina olen ihmetellyt miten ”kiltisti” he ovat sopeutuneet kaikkiin kokeiluihin joita heidän työpaikallaan näyttää tapahtuvan.

Välillä jaetaan postia, välillä leikataan nurmea, luodaan lunta tai hoidetaan vanhuksia. Olen kyllä ollut sitä mieltä, että ”suutari pysyköön lestissään” -ajatus ehkä olisi ollut parempi vaihtoehto. Nyt ei toimi alkuperäinen toiminta sen enempää kuin nämä uudet aluevaltaukset. Voin vain kiittää onneani etten koskaan ajautunut sille uralle kun toinen toistaan hullumpia muutoksia kokeillaan. Ole siinä sitten motivoitunut työntekijä!

Syyksi on ilmoitettu, että postia ei enää lähetetä yhtä paljon kuin ennen. Silloin kait ”luonnollisen poistuman” (eläköitymisen) kautta ensisijaisesti olisi voinut vähentää postinjakeluhenkilökuntaa vähitellen ja vaikka perustaa sitten muita yksiköitä joiden toimialaan nämä nyt kokeilussa olleet tehtävät olisivat voineet kuulua ja jonne sitten palkattaisiin niihin tehtäviin sopivia henkilöitä.

Henkilökunta uhkasi lakolla ja vihdoinkin omistaja, ts. Valtio, reagoi.Tässä vaiheessa TJ:n lupaus luopua kahden kuukauden palkasta (à 46.000 €, bonukset poissuljettuna) ei enää auttanut. Tähän mennessä Valtiolla ei ole ollut mitään huomautettavaa, ei siihen että TJ viimeisten kolmen vuoden aikana on saanut lähes 50% palkankorotuksen, eikä siihen millä menetelmin. Ehkäpä se, että Valtio samalla on netonnut noin 150 miljoonaa € osinkoina on auttanut ummistamaan silmät ja unohtamaan talonpoikaisjärjen.

En ole koskaan tajunnut näitä hävyttömiä palkkoja joille ei näytä olevan ylärajaa. Voiko jonkun työpanos todellakin olla 1 miljoonan euron arvoista vuodessa. Epäilen vahvasti, samalla kun ihmettelen eikö ahneudelle ole mitään rajaa. Itse en kehtaisi ottaa vastaan sellaisia korvauksia työstä vaikka tarjottaisiin, huolimatta siitä miten paljon voittoa onnistuisin saamaan yritykselle. Enkä varsinkaan samanaikaisesti huonontamaan ”tavallisten” työntekijöiden palkkoja / etuisuuksia. Tosin moraali työelämässä nykyisin vaikuttaa harvinaiselta herkulta. Näyttäisi siltä, että mahdollisimman suuri voitto on ainoa joka lasketaan ja että päämärä päästä siihen pyhittää keinot. Ikään kuin yritysjohtajalta yksinomaan edellytettäisiin häikäilemätöntä ahneutta kerätä niin paljon rahaa ja omaisuutta kuin mahdollista, sekä itselleen että yritykselle, työntekijöistä huolimatta. Itse olen aina ajatellut, että hyvältä johtajalta vaaditaan paljon enemmän ja ettei voiton välttämättä tarvitse olla maksimaalinen, riittää jos se on riittävän hyvä ja työntekijätkin voivat hyvin.

Posti yrittää selittää, mielestäni osittain epäeettisiä toimiaan, vähenevien lähetysten määrillä. On täysin järkeenkäypää, että tälle on jotain tehtävä, mutta vaihtoehtoja ehkä olisi muitakin kuin tähän mennessä valitut. Eniten ovat tavalliset kirjelähetykset, erityisesti yritysten ja virastojen, vähentyneet kun taas pakettiliiketoiminta on kasvanut voimakkaasti. Jokseenkin ristiriitaista mielestäni on, että Valtio, joka on postin voitosto hyötyvä omistaja, myöskin on vähentänyt perinteisen kirjepostin käyttöä ja sitä kautta edesauttanut kirjepostin (ja tulojen) vähenemistä.

Itse vältän jos mahdollista nykyään käyttämästä Postin kirjepalveluja, en siksi että haluaisin säästää tai ”digitalisoida” kirjeenvaihtoani, vaan koska en enää luota Postiin. Kirjeen tai vaikkapa postikortin lähettäminen on tehty liian vaikeaksi ja epävarmaksi. Joulutervehdyksiä vielä olen lähetellyt postitse, mutta harkitsen myös niistä luopumista. Vaikka yksityishenkilöiden postilähetykset eivä olekaan pääasiallinen syy kirjelähetysten vähenemiseen, mietin kuitenkin mikä on syy ja mikä seuraus. Onko kirjelähetysten määrä vähentynyt ja tullut kannattamattomaksi siitä syystä, että postista on tullut hidasta ja epävarmaa vai onko postista tullut hidas ja epävarma kirjelähetysten vähenemisen myötä? Kun kerran pakettilähetykset lisääntyvät lisääntymistään, eivätkö nämä korvaa kirjehävikkiä?

Joka tapauksessa minun on vaikea käsittää miksi tarkoituksella halutaan pilata vanha ”tavaramerkki” jolla perinteisesti on hyvä maine tuhoamalla tämän goodwill, joka postilla on ollut vuosisatoja ja joka nyt on pelkkä muisto. Vahvan maineen rakentaminen yritysmaailmassa vie vuosikausia, mutta sen tuhoaminen onnistuu helposti parissa vuodessa, mikä ehkä oli todistettava?

Eikö tehtäviä päätoimialalla voitu vähentää vähitellen ellei uusia aluevaltauksia sen piiristä ollut mahdollista tehdä? Uskoisin, että digitaalisen postin piirissä olisi ollut mahdollisuuksia kehittää palveluja mielummin kuin alkaa toimia alueilla joilla ei ole mitään postitoiminnan kanssa tekemistä (ruohonleikkuu, lumenluonti, vanhustehoito). Tällaiselle toiminnalle valtio olisi voinut perustaa ihan oman yrityksen pilaamatta postin ydinosaamisen toimintaa ja vähentämättä työntekijöiden osaamisen arvostusta. Kuulemma on vaikeata saada palkattua työntekijöitä (postinjakajia), viimeaikaiset kokeilut tuskin helpottavat tätä.

Ehkäpä olisi paikallaan palata juurilleen ja miettiä kokonaisuutta sen sijaan että, kuten nyt näyttää tapahtuvan, kumpuillaan sinne tänne ilman selvää kuvaa kokonaisuudesta.

Wikipedian mukaan sana posti tulee latinan positus -sanasta. Toivokaamme ja uskokaamme että Postia ”Post mortem” (kuoleman jälkeen) sijaan odottaa ”Post nubila Phoebus” (sateen jälkeen seuraa auringonpaiste)) 😉

Sauvakävelyä ja vähän muuta…

Myöskin tänä aamuna aloitin päiväni sauvakävelyllä, Sportstracker sovelluksen mukaan 5,3 km / 53,52 min, siis melkein tunti reipasta kävelyä, jota samaisen ohjelman tietojen mukaan on minulle tähän mennessä kertynyt lähes 3000 km kaikkiaan, johon on kulunut yli 500 tuntia….tosin yli viiden vuoden aikana. Kaikkia reipasteluja en ole tallentanut ohjelmaan, mutta keskimäärin 4 kertaa viikossa à +/- tunti ja 5-7 km per kerta.

Siitä siis on noin viitisen vuotta kun löysin tämän lajini. Juoksemisesta en ole koskaan innostunut, mutta kunnon ylläpitämiseksi oli jotain tehtävä. Nuorena kunto pysyy suht hyvänä vaikka ei niin säännöllisesti liikkuisikaan, vanhemmiten laiskuus / mukavuudenhalu sitävastoin kostautuu aika pian…. Kuntosalilla on tullut käytyä enemmän tai vähemmän noin neljä vuosikymmentä, mutta välillä se vain maistuu puulta….

Sauvakävely on minulle sopiva laji, mukava liikkua (ähkymättä mutta silti reippaasti) luonnossa, korvissa soi mielimusiikki ja aivot ”puhdistautuvat” ja jälkeenpäin on reipas olo 😊

Kyllähän sitä välillä näkee ihmisiä sauvat kädessä kävelyllä, mikä nyt ei ehkä ole ihan sama asia kuin sauvakävely. Toisaalta mielestäni on hyvä jos ihmiset, varsinkin iäkkäämmät sauvojen kanssa edes liikkuvat hieman enemmän kuin ilman. Itse googlasin sauvakävelyoppeja internetistä ja niillä on hyvin pärjätty.

Kaatosade on ainoa sää jolloin en lähde sauvakävelemään, muutoin ei säällä ole väliä kunhan pukeutuu asianmukaisesti. Talvella Icebugs -jalkineet ovat ihan ehdottomat, ei tarvitse pelätä kaatuvansa vaan voi jatkaa reipasta kävelyä. Vaikka tänä talvena niitä ei (vielä) ole tarvinnut kovinkaan usein….

Kesällä pyrin tekemään lenkkini heti aikaisin aamulla ennenkuin aurinko porottaa täysillä…. Tähän aikaan vuodesta nautin eläkeläisen vapaudesta ja sallin itseni nukkua pidempään, kunhan ehtii lenkille ennenkuin parin tunnin päivänvalo taas muuttuu pimeydeksi…. Sitten on mukava nauttia aamiainen rauhassa, no jaa, täytynee myöntää, että välillä se tähän aikaan vuodesta on kyllä enemmänkin aamiaisen ja lounaan välimuoto eli brunssi.

Aikaisemmin oli suuri nautinto aamiaista nauttiessa lueskella maailman tapahtumia lehdestä. Mutta se nautinto on nyt hävinnyt sen jälkeen kun lehtiä (haja-asutusalueella ainakin) ryhdyttiin jakamaan iltapävisin. Välillä lehti ilmaantui neljän-viiden aikaan iltapäivällä, nyt taas jonkin aikaa tullut välillä jopa yhden-kahdentoista aikaan. Läppäriltä luettuna ei ollenkaan tunnut samalta… Mutta postilla lienee kaikkea muuta puuhailtavaa paitsi postinjakelua (lumenluontia, nurmikonleikkuuta, vanhustenhoitoa…).

Aika ihmeellistä kyllä, että palvelu vähän joka alalla näyttää vain huononevan. Ehkä ensimmäinen merkki vanhenemisesta…. Nuoruudessani postiakin Helsingin keskustassa jaettiin kaksi kertaaa päivässä, siitä se väheni yhteen kertaan, mutta lehdet jaettiin edelleen aikaisin aamulla. Nyt lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin postin ja lehtien jakelu on muuttunut vaihtelevaksi ja käsittääkseni joinain päivinä ei postia jaeta laisinkaan, tai sitten taas on systeemi muuttunut. Muuttuu sen verran usein ettei kärryillä meinaa pysyä. Nykyisin posti ei kulje vaikka kuinka Kusti polkisi.

Parissa vuodessa on onnistuttu pilaamaan parisataa vuotta vanha ”brändi” Postista luotettavana ja tehokkaana kuriiriyrityksenä, lähinnä vitsiksi, jonka sinne-tänne-kokeiluille ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Posteljooneja minun todellakin käy sääliksi, aiemmin he pystyivät olemaan ylpeitä ammatistaan mutta ihmettelenpä voivatko enää tai mikä ammattinimike nykyisin on? Sekatyömies/-nainen?

Ehkäpä parempaa vanhustenhoitoakin olisi jakaa lehdet myös haja-asutusalueilla, jotta siellä asuvat vanhukset eivät täysin eristäytyisi ympäröivästä yhdyskunnasta. Ehkä jopa vaihtaa pari sanaa heidän kanssaan postin jaon lomassa.

Vaikka ymmärränhän minä, että kuten niin monen muunkin asian osalta nykyään, maksimaalinen voitto on avainsana. Ei riitä, että yritys on kannattava ja asiakkat ja työntekijät tyytyväisiä, vaan on pakko tavoitella maksimaalista voittoa, viis veisaten asiakkaiden ja työntekijöiden toiveista. Jossain vaiheessa tämän ahneuden on pakko kääntä humaanimpaan (lue sivistyneempään) suuntaan. En kuitenkaan ole varma ehdinkö itse nähdä tämän muutoksen.

No, mutta nyt takaisin aamiaisen ja eilisen lehden pariin!